patalaput%20007-normal.jpg

Ihka ensimmäiset omista kätösistä syntyneet neliöt, tässä jo patalapuiksi muovautuneina. Niin se vaan meni että tämäkin opittu asia synnytti uusia ideoita ja kiinnostuksen virkkaamiseen, niin että muutamana iltana, ei meinannut malttaa nukkumaan mennä. Olen näitä aina pitänyt kauniina, mutta koska en osannut koulussa virkata, oletin, etten osaisi sitä sitten ikinä. Vaan kuinkas kävikikään... Tähän voisi todeta, että kun ihmiselle tulee tarpeeksi ikää, niin sen pinna myös kasvaa ja se kestää "henkistä" opettelun tuskaa kauemmin, kuin nuorena. Että saas nähdä kuinka pitkä tuo pinna sitten kymmenien vuosien päästä onkaan, vai alkaako sekin jossain vaiheessa taantua?