Sekaisin on maailmani mennyt sitten viime kirjoituskerran, elämäni on pyörähtänyt raiteelta toiselle... Olen yrittänyt opetella elämään asian kanssa, vaan ihan sinut en vielä ole. Kevät on kuitenkin "pitkällä", jos sitä auringonpaisteella voi mitata. Hiihdettyjä kilometrejä on tänä talvena tullut ennätyksellisen vähän ja tokkopa se määrä tuosta paljon nousee, vaikka kelit kutsuvia ovatkin, vaan kun ei latu maita, niin ei maita.

Vaan eipä ole maittanut mikään mukaan puuhastelu sitten millään saralla, no ehkäpä se tästä alkaa maittaa, viimeistään kun mieli tottuu ajatukseen ja hieman muuttuneisiin tulevaisuuden suunnitelmiin...

Syksystä tulee kuulemma kiireinen, ehkä jo kesästäkin, vaikken kaiketi oikeisiin töihin olekkaan menossa, vaan omia hommia on kuulemma luvassa, klapisavottaa, heinätöitä, tuvan laittoa... Raivaustakin olisi kuulemma omassa metsässä tarjolla, vaan siihen ei taida meikäläisestä olla enää siinä vaiheessa kun lumet ovat sulanneet.

Tammikuu meni tupakarhun elämää viettäessä ja talviunta vedellessä, vaan jossain välissä tuli ensitalven lahjasukatkin tehtyä. Siitä sentään mieli on tyytyväinen :)

Blogiin%20025-normal.jpg

Vasemmalla eräällä pariskunnalle menevät "lämmikkeet", naisen puna sävyiset 24,5cm ja miehen harmaa-punaiset 27cm. Lasten sukkia: 4-vuotiaan v.sin-v.pun 18cm, 2-vuotiaan v.pun-ruskeat 14cm, 6-vuotiaan v.pun-harmaat 21cm, sekä toiset 4-vuotiaan v.pun 17cm. (Mitat ihan omaksi iloksi, tulevaisuuden varalta ja mitta on siis kantapäästä-varpaan kärkeen.)

Näillä mennään, vaan suurin homma vielä edessä, Päättely.