Tässä se nyt sitten on, meikäläisen uusin hurahdus kuvattuna pollen selässä...

Käytettynä hankkimani länkkäri, merkitön, mutta sopivan hintainen ja täysin passelin kokoinen. Ja voiko mikään muuttaa ratsastusta hienommaksi kuin oikea satula. Tällainen kokematon epävakaa kompuroiva lämpöinenkin muuttuu hevosena.

Täytyy kyllä sanoa että jos 5 vuotta sitten ois joku sanonut että hurahdan länkkäreihin, ni en ois uskonut, mutta nyt on tilanne toinen, enää en englantilaista satulaa omallani käytä. Tämä toi harrastukseeni luksusta. Tosin pitää muistaa että olen sen verran monesti tullut alas lämpöiseltä (tämän emältä) aikoinaan. Että pelkästään tämän hevosen ratsuttaminen on ollut hidasta ja kovan työn takana omien peikkojeni takia. Toki tällä hevosella on myös älliä, mörkötutka on huomattavasti pidemmällä kehittynyt kuin emällään, mutta laiskuus on periytynyt isältään ja emän kuumuus jäänyt jonnekkin taka-alalle.

Ja vaikka mielestäni ensimmäisen kerran jälkeen saatoin kuvitella, kentällä pyörimisen jäljiltä että tämä mullistaa harrastamisen, niin kyllä se vaan niin on, 2 maastolenkinkin jäljiltä. Hevonen on ollut kovasti hosuva maastossa, herkkänä se ei kestä suusta kiinni ottamista, ja kun se sitten hosuu, minä kiskon ohjasta kun en luota itseeni ja sitten polle kuumuu. Vaan näillä kahdella maastolenkillä polle on kyllä katsellut puskiin ja ottanut omatoimisesti pari ravi pätkääkin hillitysti. (ravi ei olisi ennen tullut kuuloonkaan.) Hevonen tuntuu rennommalta ja itse uskallan ratsastaa löysemmällä ohjalla kun tiedän pysyväni satulassa. Ja jopa tilanteissa joissa hevonen on ennen jäänyt jäkittämään ja minä olen antanut periksi koska en ole jaksanut tarpeeksi kauan taistella vastaan + pelännyt että tipun sen epämääräisen pyörimisen ja venkoilun seurauksena, niin nyt nekin ongelmat tuntuvat jäävän taka-alalle, ensimmäisellä maastolla kävimme isohkon neuvottelun siitä käännymmekö kottinpäin vai emme ja oikeastaan tämä oli selästä käsin ensimmäinen kerta kun minä olin se voittava osapuoli. (tällekkin jäkittämiselle oli selvä syy, lähdin niin myöhään aamulla ratsimaan että kärpäsiä ja paarmoja oli aivan helvetisti jo liikkeelle ja meillä kun molemmat, sekä ratsastaja että hevonen ovat niille "allergisia".) Kärryistä käsin näitä jäkitys tilanteita harvemmin tulee ja nyt siis tänään ei tullut enää selästäkään. (ymmärsin herätä riittävän ajoissa välttääkseni paarmat... kärpäsiä oli silti.)

Mikä ihana tunne ratsastaa rennon letkeää käyntiä metsän siimeksessä, pellon reunalla, löysällä ohjalla, rennolla fiilikselle, hevosen venyttäessä kaulaansa ja korvien ollessa hörössä sivuille...

Ja nyt on sitten hoitohevosellekkin länkkäri etsinnässä... Aijai kun löytäisi samanlaisen, mutta leveämmän...

Ja tässä edesmennyttä muotia:

Wintec 500 wide cair yleissatula, uutena 3-vuotta sitten ostettu hieno satula, jäi todella vähäiselle käytölle, oli meillä käytössä vain tällä hevosella, ns. 3 vuotta kestäneessä opetuskäytössä. Mahtava satula osaavalle hevoselle. Hinta-laatu suhde on näissä satuloissa kyllä kohdallaan. Cair paneelit takaavat pehmeämmän vaihtoehdon hevosen selälle, kuin perus topatut satulat. Tämä on niin sanotusti huoltavapaa satula. Ainoa mistä en ikinä tykännyt olivat nuo keinotekoiset vastinhihnat, joista ei niistäkään vielä huomaa käyttöä, ei lohkeilua, ei jälkiä, ei mtn. Takuu paperit ja myyjän tiedotkin on tallessa vielä... (penkin koko 17 ja sisällä mustakaari)

Tämä on nyt siis myynnissä h. 400e (ovh. 550e)

Tarkennus vielä tuohon 3 vuotta kestäneeseen opetuskäyttöön. Ensimmäisen 10 harjoittelukerran jälkeen ostin tämän Wintecin joka oli 3 vuoden aikana hevosen selässä 61 kertaa ajopäivyrin mukaan, maks. ½h kerrallaan. Säilytetty lämpimässä ja kuivassa valjashuoneessa omassa wintecin suojapussukassaan... Jottei kukaan nyt luulisi että eikö tuolla kaakilla ole muuta tehty kuin hiukan leikitty, niin todettakoon 2 vuotis toukokuusta- 5 vuotis toukokuuhun hevonen on ollut valjaissa n. 350 krt. Hiitattukkin pätkiä parhaimmillaan tällä kotikasvatilla 1.20 kyytiä. Mutta se ei vaan riitä, nykypäivänä taso on vaan niin kova, toki se täytyy myöntää että tuolla ajomäärällä ammatti ihminen olisi kyllä päässyt starttiinkin asti. Vaan sitten alkoi vaikeudet, rupesi yx sun toinen jalka reistaamaan, hevonen muuttui haluttomaksi ( veti yhdestä hiitti reissusta herneen nenään), seuraavalla päivällä ontui etupäätään ja siihen se leikki sitten loppui, alkoi harrastepollen ura...

Näin tänään... ja sitten toivotaan ettei sataisi enempää kuin aamun tihku, jotta pääsisi vielä heinäpellolle tänään...