Vapun aatto meni mieheni läheisen tutun hautajaisissa, näihin tein sitten kaksi pientä vihkoa. Olisi kiva ollut tehdä oikein isot vihot, mutta monesta syystä kävi niin etten isompi saanut aikaiseksi, materiaalit loppuivat kesken ja aikataulu veti aika tiukaksi. Aikataulu ihan vaan siksi että edellinen ilta meni kavereiden kanssa hiukan pitkäksi savusaunan merkeissä, juttu kun tuntui luistavan, kun ei vähään aikaan oltu nähty. Niimpä sitten yöllä, hieman tokkurassa skumppa illan jäljiltä aloin näitä vihkoja vääntämään. Moni saattaa tässä kohtaa ihmetellä, että hullu, mikset tehnyt jo etukäteen. Niimpä, kun ei voinut tehdä kun oli 2 kiireistä päivää töissä ja liljojen avautuminen oli kiinni juurikin tuosta perjantai päivästä, eikä meillä olisi ollut kylmiötäkään missä näitä olisi valmiina monta päivää voinut säilyttää. No loppu lähes hyvin, vihkojen kantajat tuntuivat olevan tyytyväisiä ja lähes siksi että itseäni harmitti tuo ruskeiden liljojen taipumus levittää siitepölyä itse liljaan, verrattuna keltaiseen joka oli suht siisti.

 

Kaik' on niin hiljaa mun ympärilläin,

Kaik' on niin hellää ja hyvää,

Kukat suuret mun aukeevat sydämmeissäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 

Täyttynyt on määrä askelten, jäljellä on vain hetket muistojen.

 

Ota hellästi syliisi, kotiisi kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.